Pieni karkulainen

Pieni karkulainen

Käväisin eilen taas Perhonjoen rannalla kalastamassa haukea ja saalis oli yhtä laiha, kun viime aikoina. Joki on ollut korkean veden jälkeen hyvin vaisu ja kaloja on tullut huonosti verkkoihinki.

Palatakseni reissuun niin kaikki näytti ihan hyvältä, kun ilmanpaineetki oli oikeaan suuntaan. Tällä kertaa varustelin 2 vapaa kohokalastukseen ja yhden pohjaongintaan, kun koholla on tullut paremmin haukia. Haukien koko on kyllä ollut luokkaa tälykala. Tälläkään kertaa ei ollut yhtään liikettä missään ei särkiä ei salakoita. Aivan yhtä hiljaista kun oli koko haukiviikon.

Lähdin kuiteski samalle paikalle kalaan jossa se hauki karkasi haukiviikolla kun siima napsahti poikki, kun tein vastaiskun. Nyt kelaan oli puolattu paljon paksumpaa siimaa jotta sama ei toistuisi.

Olin kalastanut jonku aikaa ja joskus 10 aikoihin kohot olivat ajautuneet suht lähelle toisia ja niitä tuijotin ja odottelin että toinen sukeltaisi. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan jouduin ihan oikeasti katsomaan 2 kertaa kun kohoja oli näkyvissä 3 kappaletta ja minulla oli 2. Arvasin heti, että nyt se karannut hauki oli vihdoin tullut rantavesiin odottelemaan. Nyt tuli kiire ja kelasin toisen kohon rantaan ja lähdin hiipimään karannutto kohoa päin. Pääsin 10m päähän ja heitin pitkän haiton yli kohon ja jätin siiman pinnalle ja lähdin kelaamaan niin että koho juuttuisi kiinni minun siimaan. Heitto oli aivan loistava ei kestänyt kauaa kun kohot oli kiinni toisissa.

Heti kun kohot tarras toisiinsa kala lähti liikkeelle. Siis kala oli vielä kinni ja nyt jännitti se, että kuinka suuri se karkulainen oikeasti oli. Teemu antoi minulle sellaisen option pikefightiin, että jos oikeasti saan sen karkulaisen ja se on yli 10kg niin voitan kisan sillä. Nyt alkoi raksuttaa, että ei Teemulla niin huonoa tuuria voi olla että kisa ratkaistaisiin tällä tavalla. Hauki uiskenteli poispäin rannasta ja nyt tuli kiire saada kiinni katkenneesta siimasta ennekä hauki karkaisi toisen kerran.

Sain siimasta kiinni ja samassa hauki tuli jo pinnalla käymään ja pettymyksekseni huomasin että kyse oli noin kiloisesta hauesta. Mutta mitäs siinä pakko sanoa että tämä on kyllä mahtavin kilon hauki minkä ikinään olen saanut.

Nostin hauen ylös ja kurkkasin suuhun ja totesin sen että tämä hauki päätyy uuniin, kun toinen koukuista oli ja mahassa. Sain vielä kohon, painon ja koukut kaupan päälle.

Tänään saatiin sitten haukea ja ainaski poika oli innoissaan ja sanoi, että näitä pitää tuoda kotia useammin. Ainoa huono puoli hauissa on noi ruodot kun niitä jää aina vaikka kuinka hyvin yrittää ne perkata.

Kohta tuntuu siltä, että siirryn kalastamaan madetta tai ihan mitä muuta vaan kun ei tunnu haukia tulevan. Seuraava reissu suuntautuu varmaan järveen eikä Perhonjokeen.